Joulun valmisteluja

Turun tuomiokirkossa on tänä vuonna valtava italialainen seimi, ajattelin viedä pienen poikani sitä katsomaan. Se on varmasti äidillekin elämys. 

Piparitaikina odottaa jääkaapissa, aika monta taikinaa on jo tänä vuonna tehty, mutta kaikki piparit ovat heti jonnekin kadonneet. 

Ulkona sataa vettä, taitaa sataa koko joulun. Kynttilät näyttävät vähän kököiltä mustaa taustaa vasten, mutta näyttäkööt, jostain sitä valoa täytyy tulla. 

Olen alkanut hamstrata suklaata, muutaman kuukauden karkkilakko päättyy jouluaattona. Ai niin, toivoin joululahjaksi liköörikonvehteja, mutta niitäpä ei tänä vuonna saakaan! Fazerin koneet ovat rikki ja koko maa jää ilman konvehteja tänä jouluna. Niin meikäläisen tuuria. 

Perjantaina pääsemme viettämään pikkumiehen joulujuhlaa, taidetaan mennä ihan koko porukka. 

Vielä on ihania ihmisiä jäljellä

Kaiken mukakiireen, välinpitämättömyyden, ahneuden ja TEHOKKUUDEN (yksi vihaamistani käsitteistä) keskellä on ihana huomata, että vielä on ihmisiä, jotka ajattelevat vähän pitemmälle kuin mitä ehkä tarvitsisikaan. Ja saavat sillä toisen hyvälle tuulelle varmasti pitkäksi aikaa. Minulla oli nimittäin nettitorilla myynnissä kasa keitto- ja sisustuskirjoja, jotka eivät löytäneet paikkaansa meillä ja ajattelin, että parempi laittaa ne kiertoon ja mahdollisesti ilostuttamaan jonkun muun elämää. Melkein heti sain yhteydenoton ja eipä aikaakaan, kun kyseinen henkilö seisoi ovemme takana. Keittokirjaintoilijana hän teki monta löytöä edullisesti ja minä, joka olin jo iloinen pelkästään siitä, että pääsin eroon kirjoista ja ne pääsivät hyvään kotiin, koin hienon yllätyksen: sain suklaata ja villasukat lahjaksi! Miten kauniisti ajateltu! Lämmin kiitos :)

Tyttöjen kanssa

Pikkumies lähti lomalle mummolaan ja olemme viettäneet muutaman päivän tyttöjen kanssa. Taas kerran tuli ajateltua, että sitä ehtisi tehdä vaikka mitä - kolmen päivän saldo on yksi elokuva, lasten joululahjojen paketointi ja kova ikävä. Ai niin, yritimmehän käydä vähän ostoksilla, mutta toista tyttöä kiinnosti kaikki aivan liikaa ja toista ei kiinnostanut mikään. Oli siis parempi lähteä takaisin maalle. 

Talvi ei ole tullut vieläkään, huonolla hämäränäöllä varustettuna en kovinkaan paljon välitä täydestä pimeydestä, joka alkaa jo melkein kolmelta iltapäivällä eivätkä aamutkaan meinaa valjeta koskaan. Puuh.  Löysin sentään cittarista elämää ilostuttamaan pienen jäätelötehtaan luomuksia - NAM! Parempaa jäätelöä ei saa kuin itse tekemällä. 

Talvi tuli mutta ei sittenkään

Ensin oli 8 astetta pakkasta, sitten 12 astetta lämmintä. Kummallista. Elättelin jo toivoa, että lumi tulisi ja peittäisi lehdet :) 

Pikkuisin on oppinut sanomaan kääk-kä-kääk-kä. Toivottavasti ei tarkoita sillä äitiään. 

Pikkumies haluaa ostaa sisarelleen syntymäpäivälahjaksi prinsessalinnan, koska "äiti saanhan mä sitten sellaisen ritarilinnan?". 

Olemme asuneet Teppalassa melkein kaksi vuotta. Se on melkoisen pitkä aika kuitenkin. 

Kohta on joulu. 

Logiikasta täysi kymppi

Päiväunilla käyty keskustelu pikkumiehen kanssa.

"Tulisit nyt äidin kainaloon nukkumaan."

"Mutta ei minua oikein väsytä."

"Äidillä on niin kylmäkin, tulisit lämmittämään."

"Mutta äiti, meillä on se maalämpö, kyllä se lämmittää sua."

Niin, mitäpä sitä siihen sitten vastaan väittämään. 

Olisiko aika laittaa kuulumisia?

Onpas se aika taas vierähtänyt. Mitäs sitä sitten viime kuulumisten... Remontti jatkuu, sauna-ja kylpyhuone"osasto" on revitty hirteen ja maahan asti auki ja niin sitä uutta vain aletaan rakentaa tilalle. Ihmettelin tänään, että onpa täällä revityllä osastolla kummallinen haju, siis sellaisella yököttävällä tavalla, ja kuulemma naapurin katti käy siellä tarpeillaan nyt kun lattiakin puuttuu. JAAHAS! Ihan voisi kotiinsa mennä tarpeilleen. 

Saksasta tilasimme suurimman osan kylpyhuonetarvikkeista, siellä ne maksavat melkoisen paljon vähemmän kuin mitä suomalaisissa "laatu"putiikeissa saa pulittaa. Saksasta on myös tarkoitus mennä hakemaan muita rakennustarvikkeita ja se samperin pikkubussi, kun ei tällä kokoonpanolla enää muuhun mahduta. Ehkä siinä sitten samalla kulkeutuu muutama pullo parin euron viinejä ja kuohareita, ja tietysti suklaata :) 

Päätimme myös viimein investoida futoneihin, niiden hankinta on ollut pitkään harkinnassa ja kun vaihtoehtoina olivat Tempur ja futon, niin nykyisellä budjetilla ne futonit jotenkin tuntuivat järkevämmiltä. Huomenna pääsemme testaamaan. 

Ja nyt kun pihasta on kaadettu muutama vanha vaahtera, niin ei ota yhtään niin paljon päähän katsoa kaikkia niitä miljoonia haravoimista odottavia lehtiä kun vieressä makaa satavuotiaita puunrunkoja, jotka peittävät koko pihan. Siinä ne miljoonat lehdet tuntuvat pikku-urakalta. 

Onko nyt syksy?

Tuo kysymys on kuulunut pikkumiehen suusta useammin kuin kerran päivässä. Hänelle kun on kerrottu, että sitten kun iskä menee töihin ja päiväkoti alkaa, sitten on syksy. Mutta kun päiväkoti alkoi ja iskä on vielä kotona, niin voiko ollakaan syksy? Ja jos on kesä, kun iskä kerran on kotona, niin miksi päiväkoti alkoi? Yritä siinä sitten selittää, että se syksy ei olekaan ihan sellainen yksiselitteinen juttu, joka alkaa jonain tiettynä ajankohtana. Vaikka kalenterin mukaan syksy kai alkaakin ensi viikolla. Tämänhetkisessä elossa kalenterilla ei tosin juurikaan ole merkitystä, rannekellonkin hylkäsin jo monta vuotta sitten, kun kelloja kuitenkin on joka paikassa.

Eilen leivoimme omenapiirakkaa oman puun omenista, tulipa hyvää! Illalla kävimme ihmettelemässä vanhoja linnan raunioita, jotka saivat pikkumiehen innosta piukeiksi. Itse en niinkään välittänyt siitä hiiri- ja hämähäkkipesästä... Sellaista näkee kotona ihan tarpeeksi :) Mietimmekin, että sitku-elämässä viemme pikkumiehen Prahaan katselemaan vanhoja linnoja ja raunioita ja kirkkoja ja luurankoja - kaikkea sitä, mikä hänestä on suunnattoman kiinnostavaa.

Tänään heräsimme siihen, kun viisi ihmistä oli ahtautunut samaan sänkyyn - ja kärpänen pörräsi kasan päällä. Ajatteli varmaan, että siinäpä sitä on taivaallinen paikka, ruokaa loppuelämäksi :)