Joulun valmisteluja

Turun tuomiokirkossa on tänä vuonna valtava italialainen seimi, ajattelin viedä pienen poikani sitä katsomaan. Se on varmasti äidillekin elämys. 

Piparitaikina odottaa jääkaapissa, aika monta taikinaa on jo tänä vuonna tehty, mutta kaikki piparit ovat heti jonnekin kadonneet. 

Ulkona sataa vettä, taitaa sataa koko joulun. Kynttilät näyttävät vähän kököiltä mustaa taustaa vasten, mutta näyttäkööt, jostain sitä valoa täytyy tulla. 

Olen alkanut hamstrata suklaata, muutaman kuukauden karkkilakko päättyy jouluaattona. Ai niin, toivoin joululahjaksi liköörikonvehteja, mutta niitäpä ei tänä vuonna saakaan! Fazerin koneet ovat rikki ja koko maa jää ilman konvehteja tänä jouluna. Niin meikäläisen tuuria. 

Perjantaina pääsemme viettämään pikkumiehen joulujuhlaa, taidetaan mennä ihan koko porukka. 

Vielä on ihania ihmisiä jäljellä

Kaiken mukakiireen, välinpitämättömyyden, ahneuden ja TEHOKKUUDEN (yksi vihaamistani käsitteistä) keskellä on ihana huomata, että vielä on ihmisiä, jotka ajattelevat vähän pitemmälle kuin mitä ehkä tarvitsisikaan. Ja saavat sillä toisen hyvälle tuulelle varmasti pitkäksi aikaa. Minulla oli nimittäin nettitorilla myynnissä kasa keitto- ja sisustuskirjoja, jotka eivät löytäneet paikkaansa meillä ja ajattelin, että parempi laittaa ne kiertoon ja mahdollisesti ilostuttamaan jonkun muun elämää. Melkein heti sain yhteydenoton ja eipä aikaakaan, kun kyseinen henkilö seisoi ovemme takana. Keittokirjaintoilijana hän teki monta löytöä edullisesti ja minä, joka olin jo iloinen pelkästään siitä, että pääsin eroon kirjoista ja ne pääsivät hyvään kotiin, koin hienon yllätyksen: sain suklaata ja villasukat lahjaksi! Miten kauniisti ajateltu! Lämmin kiitos :)

Tyttöjen kanssa

Pikkumies lähti lomalle mummolaan ja olemme viettäneet muutaman päivän tyttöjen kanssa. Taas kerran tuli ajateltua, että sitä ehtisi tehdä vaikka mitä - kolmen päivän saldo on yksi elokuva, lasten joululahjojen paketointi ja kova ikävä. Ai niin, yritimmehän käydä vähän ostoksilla, mutta toista tyttöä kiinnosti kaikki aivan liikaa ja toista ei kiinnostanut mikään. Oli siis parempi lähteä takaisin maalle. 

Talvi ei ole tullut vieläkään, huonolla hämäränäöllä varustettuna en kovinkaan paljon välitä täydestä pimeydestä, joka alkaa jo melkein kolmelta iltapäivällä eivätkä aamutkaan meinaa valjeta koskaan. Puuh.  Löysin sentään cittarista elämää ilostuttamaan pienen jäätelötehtaan luomuksia - NAM! Parempaa jäätelöä ei saa kuin itse tekemällä. 

Talvi tuli mutta ei sittenkään

Ensin oli 8 astetta pakkasta, sitten 12 astetta lämmintä. Kummallista. Elättelin jo toivoa, että lumi tulisi ja peittäisi lehdet :) 

Pikkuisin on oppinut sanomaan kääk-kä-kääk-kä. Toivottavasti ei tarkoita sillä äitiään. 

Pikkumies haluaa ostaa sisarelleen syntymäpäivälahjaksi prinsessalinnan, koska "äiti saanhan mä sitten sellaisen ritarilinnan?". 

Olemme asuneet Teppalassa melkein kaksi vuotta. Se on melkoisen pitkä aika kuitenkin. 

Kohta on joulu. 

Logiikasta täysi kymppi

Päiväunilla käyty keskustelu pikkumiehen kanssa.

"Tulisit nyt äidin kainaloon nukkumaan."

"Mutta ei minua oikein väsytä."

"Äidillä on niin kylmäkin, tulisit lämmittämään."

"Mutta äiti, meillä on se maalämpö, kyllä se lämmittää sua."

Niin, mitäpä sitä siihen sitten vastaan väittämään. 

Olisiko aika laittaa kuulumisia?

Onpas se aika taas vierähtänyt. Mitäs sitä sitten viime kuulumisten... Remontti jatkuu, sauna-ja kylpyhuone"osasto" on revitty hirteen ja maahan asti auki ja niin sitä uutta vain aletaan rakentaa tilalle. Ihmettelin tänään, että onpa täällä revityllä osastolla kummallinen haju, siis sellaisella yököttävällä tavalla, ja kuulemma naapurin katti käy siellä tarpeillaan nyt kun lattiakin puuttuu. JAAHAS! Ihan voisi kotiinsa mennä tarpeilleen. 

Saksasta tilasimme suurimman osan kylpyhuonetarvikkeista, siellä ne maksavat melkoisen paljon vähemmän kuin mitä suomalaisissa "laatu"putiikeissa saa pulittaa. Saksasta on myös tarkoitus mennä hakemaan muita rakennustarvikkeita ja se samperin pikkubussi, kun ei tällä kokoonpanolla enää muuhun mahduta. Ehkä siinä sitten samalla kulkeutuu muutama pullo parin euron viinejä ja kuohareita, ja tietysti suklaata :) 

Päätimme myös viimein investoida futoneihin, niiden hankinta on ollut pitkään harkinnassa ja kun vaihtoehtoina olivat Tempur ja futon, niin nykyisellä budjetilla ne futonit jotenkin tuntuivat järkevämmiltä. Huomenna pääsemme testaamaan. 

Ja nyt kun pihasta on kaadettu muutama vanha vaahtera, niin ei ota yhtään niin paljon päähän katsoa kaikkia niitä miljoonia haravoimista odottavia lehtiä kun vieressä makaa satavuotiaita puunrunkoja, jotka peittävät koko pihan. Siinä ne miljoonat lehdet tuntuvat pikku-urakalta. 

Onko nyt syksy?

Tuo kysymys on kuulunut pikkumiehen suusta useammin kuin kerran päivässä. Hänelle kun on kerrottu, että sitten kun iskä menee töihin ja päiväkoti alkaa, sitten on syksy. Mutta kun päiväkoti alkoi ja iskä on vielä kotona, niin voiko ollakaan syksy? Ja jos on kesä, kun iskä kerran on kotona, niin miksi päiväkoti alkoi? Yritä siinä sitten selittää, että se syksy ei olekaan ihan sellainen yksiselitteinen juttu, joka alkaa jonain tiettynä ajankohtana. Vaikka kalenterin mukaan syksy kai alkaakin ensi viikolla. Tämänhetkisessä elossa kalenterilla ei tosin juurikaan ole merkitystä, rannekellonkin hylkäsin jo monta vuotta sitten, kun kelloja kuitenkin on joka paikassa.

Eilen leivoimme omenapiirakkaa oman puun omenista, tulipa hyvää! Illalla kävimme ihmettelemässä vanhoja linnan raunioita, jotka saivat pikkumiehen innosta piukeiksi. Itse en niinkään välittänyt siitä hiiri- ja hämähäkkipesästä... Sellaista näkee kotona ihan tarpeeksi :) Mietimmekin, että sitku-elämässä viemme pikkumiehen Prahaan katselemaan vanhoja linnoja ja raunioita ja kirkkoja ja luurankoja - kaikkea sitä, mikä hänestä on suunnattoman kiinnostavaa.

Tänään heräsimme siihen, kun viisi ihmistä oli ahtautunut samaan sänkyyn - ja kärpänen pörräsi kasan päällä. Ajatteli varmaan, että siinäpä sitä on taivaallinen paikka, ruokaa loppuelämäksi :)

Viikonloppua aloittelemassa

Tänään on taas yhdet synttärit - aina pitää juhlia kun on mahdollisuus :). Ajattelin kokeilla juustokakkua kaurakeksipohjalle tällä reseptillä. Olen melkoisen kyllästynyt itsekin noihin ainaisiin keksi-voi -pohjiin ja pitkään miettinyt, millä sen voisi korvata. Kokeillaan siis tätä.

Tänään oli myös aikainen aamu. Pienimmäinen heräili jo kuudelta, mutta nukahti hetken päästä uudelleen ja siinä sitä sitten sai odotella kaikkien heräämistä kolmisen tuntia. Ruhtinaalliset kolme tuntia omaa aikaa! Pari kuppia kahvia ja loistava Tara seurana.

Isoin lapsosistamme lähtee tänään mummun ja papan kanssa mökille ennen päiväkodin aloittamista. Olemme suunnitelleet tekevämme sinä aikana vaikka mitä: käydä kaikissa niissä paikoissa, joihin ei oikein pienen, vilkkaan pojan kanssa voi mennä pidemmäksi aikaa kuin kahdeksi sekunniksi, katsoa kaikki ne elokuvat, jotka ovat viimeisen neljän vuoden aikana jääneet näkemättä, käydä syömässä hyvin jossain muualla kuin kotona ja ehkä sitten jos aikaa jää, niin edistää vähän remonttiakin. Tai ainakin ajaa nurmikko. Tai ainakin siivota. Tai ainakin pestä pyykkiä. Ai niin, onhan meillä ne kaksi muutakin lasta. Ehkä emme tee mitään. Se on aina hyvä valinta :)

Kotona taas

Tänään on sämpyläntekopäivä. Ukkostaa eikä mukeloita oikein voi laittaa uloskaan. Kävimme tänään ihailemassa tätä, vaikka ulkokalusteita mentiinkin katsomaan. Ostan sitten joskus, kun on ylimääräistä rahaa. Heh. Siis en koskaan.

Kävimme myös samalla reissulla MBakeryn uudessa tehtaanmyymälässä, testasimme Glamour Sacherkakkua, Mustaherukka-marenkileivosta ja Kuningatarleivosta. Veivät kielen mennessään.

Lomatunnelmia ja kesän iloja

Sadetta. Paljon. 

Pääsin käymään lempivaatekaupassani. Ulos tulin Matkuri-kassin kanssa, josta olin unelmoinut ainakin 20 vuotta. Sitten myös jotain pientä pikkumiehellemme. Ja ehkä yksi tarjotin. Ja taisivat yhdet housutkin lähteä mukaan... 

Autojen etsintää. Vaihtoehtoja ei ole kovin monta. "Tilaa isommallekin porukalle." Niinpä. 

Aloitin pitkästä aikaa dekkarin. Ei ole kovin hyvä, mutta menee unilukemisena. 

Telkkari on unohtunut melkein kokonaan. Tosin silloin tällöin saamme tilaisuuden katsoa yhden Bones-jakson. 

Ei ole tarvinnut siivota eikä juuri laittaa ruokaa. Pyykkiä sitäkin enemmän. 

Välillä ajattelen, että en oikein osaa olla lomalla. 

Olen käynyt uimassa. Kerran. Saunassa joka päivä kaksi kertaa. 

Mansikkatäytekakku. Täytin 40. Tilasin itselleni korun.  

Sunnuntaista laiskottelua

Ulkona sataa kuin jonkun jostain. Lapset ovat väsyneitä viikonlopun mökkireissusta, joka näkyy päättömänä riehumisena sisällä. Pikkuisin nukkuu tyytyväisenä päiväuniaan, jotta äiti saa tehtyä pullaa, kun sitä on ollut ikävä. Sellaista normaalia sunnuntaipäivän elämää siis. Mutta jotta en unohda, täytyy mainostaa tätä. Kävimme eilen testaamassa ja hyvää oli. Niin hyvää, että kannattaa lähteä kauempaakin, jos on amerikkalaisten leivonnaisten ystävä. Ja minähän olen. En ole koskaan onnistunut tekemään hyviä kuppikakkuja ja hermot eivät kestä kakkutikkareiden väkertämistä, joten hyvä, että on paikka mistä niitä saa näkemättä sen suurempaa vaivaa.

Minulla oli pitkä lista, mistä avautua, mutta en muista listasta yhtäkään kohtaa. Ehkä ihan hyvä lukijoiden kannalta :) Ensi viikon jälkeen 4/5 meidän perheestä on lomalla ja kohta se viimeinenkin viidesosa, ja jotain aktiviteettia pitäisi kai kehittää kesäksi. Tai ei oikeastaan tarvitse, paremminkin meille voi tulla, jos oma elämä tuntuu tylsältä. Mutta siis jossain olisi kiva käydä, jos olisi rahaa ja autossa tilaa. Siihen kun pakkaa viiden ihmisen tavarat, joista kaksi tarvitsee vielä omat vankkurinsa, niin siinä on tunnelma kuin apinadatsunissa konsanaan. Niin että jos joskus olenkin ollut kiivaasti *piip*busseja vastaan, niin kyllä se mieli muuttuu, kun todellisuus lyö silmille. Ainakin ystäväni T tietää, mistä puhun... :) Ja kun olin vielä joskus hamassa menneisyydessä haaveillut lähtevämme kesällä kauemmas suuntautuvalle retkelle vuosikymmenen vaihtumisen kunniaksi (tai sitä pakoon), niin en kyllä haaveile enää. Että tämmöinen pessimistinen päivä tänään. Ei se aurinko voi aina paistaa, taivaaltakaan.

Suurperheen kuulumisia

No niin, nyt on meikäläistenkin perhe päässyt virallisesti suurperhe-kategoriaan, kun pikkuruinen Rauni (pikkumies O:n antama nimi) syntyi pari viikkoa sitten ihastuttamaan ja ilostuttamaan elämäämme. Ajatelkaa, nykymittapuulla suurperheen raja menee kolmessa lapsessa kun ennen muinoin kolme lasta ei ollut määrällisesti vielä mitään. Niin se kehitys kehittyy.

Input-outputin ja vaipanvaihdon lisäksi ei oikein muuta ehdi tehdäkään, varsinkin kun pikkuneiti P on tainnut kehittää ensimmäisen uhmaikänsä ja osoittaa varmasti myös mustasukkaisuuttaan heittäytymällä suorin vartaloin maahan ja kirkumalla kaikilta korvat lukkoon. Heh, se on sitten sitä. Onneksi pikkumies O on saatu jo sen verran isoksi, että hän käy vain ihailemassa, silittelemässä ja 'kivattelemassa' Raunia. Tai sitten hän on ymmärtänyt, että Rauni ei ole uhka - vielä.

Ja se vappukin on tulossa. Vankkana aikeenani on tehdä simaa, jos ja kun kauppaan saapuu hiivaa, mutta munkkien paisto saa jäädä muutaman vuoden päähän, sen verran vaativaa se rasvalla läträäminen on, etten viitsi tässä tilanteessa edes yrittää. Kai niitä hyviä munkkeja saa lähileipomostakin :)

Ei tartte mennä merta edemmäs kalaan

Meille on muuttanut ihkaoikea barista. Huusimme nimittäin huuto.netistä melkoisen hyvän erikoiskahvikoneen ja melkoisen halvalla. Nyt herra P tekee maailman parasta cappuccinoa - ei tarvitse ankankaan vaappua enää sitä varten kaupungille. Ja tänään olisi vielä tarjolla uunituoreita pullia, joten jos ei ketään houkuttele, niin johan on kumma! Että hyvää pääsiäistä :)

Elämän pieniä iloja

Tyttöni mun sai tänään lahjuksena ensimmäisen oman ilmapallonsa. Voi mikä riemu siitä repesi! Palloa on kannettu edestakaisin huoneesta toiseen riemunkiljahdusten saattelemana. Osana iloon saattanee olla myös se, että isoveli ei ole sitä heti kädestä kiskomassa... :) Mikä ihme siinä on, että ainakin meidän lapset ovat ihan hulluina ilmapalloihin?

Itse kiljahtelin riemusta kun löysin saksalaisen luonnonkosmetiikkaan erikoistuneen verkkokaupan, jota myös Suomessa on kehuttu paljon. Ensimmäinen tilaus on jo tulossa, inhoan sitä, että eri tuotteiden perässä saa juosta monessa eri kaupassa, joten verkkokaupat ovat elämäni pelastus. Muutenkin inhoan nykyään ostoksilla käymistä, ruokakaupassa on vähän pakko käydä, mutta enää en jaksaisi käydä vaateliikkeitä sun muita läpi teini-iän innolla. Siksi ehkä minulla onkin yksi vakkariliike, josta pääsääntöisesti ostan vaatteeni ja ilolla kannan sinne roposeni, koska vaatteet sopivat ja näyttävät hyviltä vielä ensimmäisen pesun jälkeenkin.

Ai niin, tein niitä himoitsemiani Aurinkopullia - kannattaa kokeilla vaikka pääsiäiseksi, veivät kielen mennessään! Toisen satsin ainekset ovat jo valmiina kaapissa odottamassa...

Saisiko olla Tolua?

Eipä ole paljon ehtinyt kirjoittelemaan. Juuri kun olimme selvinneet kahden viikon influenssapiinasta, niin johan iski norovirus - ja elämä muuttui yhdeksi toluttamiseksi. Sairastelun saldona kaksi mattoa ja lukematon määrä vaatteita, pyyhkeitä ja petivaatteita :) Jos tässä nyt jotain hyvää haluaa nähdä, niin lähikauppias on varmasti mielissään, että olemme pitäneet jaffan, tolupullojen ja tiskirättien kysynnän kovassa kurssissa :) No nyt kai tästäkin on selvitty, seuraavaa odotellessa...

Näin keväällä tulee aina innostuttua kaikesta kovasti, tällä hetkellä haaveilen paloautonpunaisesta tukasta ja maksapihveistä. Toinen ei ehkä ihan heti toteudu, mutta maksapihveihin voisi olla mahdollisuus ainakin muutaman viikon päästä. Että vinkkivinkki. Kun tässä ei nyt oikein itselle voi ostella mitään, niin lapsosille löysin MiniRodinilta ihania oransseja vaatteita - kummatkin ovat sen ikäisiä, että housuja kuluu hirmuvauhtia. Ja kai se kesäkin tulee sieltä, siihen on hyvä alkaa jo varautua mekkosten ja shortsien muodossa :)

Ohhoh, tänään olisi edessä vielä imurointi ja lattian luuttuaminen, jos nyt ankan vaappumiselta sen pystyisin tekemään. Ja vaikka mitä pitäisi leipoa: aurinkopullia, suklaakakkua, toscakeksejä - tai ehkä sitten vain otankin mämmilaatikon esiin, lorautan siihen kermaa ja sokeria ja nautin!

Voihan lauantai!

Mukissa höyryää tuore kardemummakahvi, liedellä porisee luumusoppa ja sängystä kuuluu yhden ison ja kahden pienen ihmisen ihanaa kuorsausta. Tänään(kin) ehdin hemmottelemaan itseäni hiljaisella aamukahvihetkellä, ennenkuin sirkus taas käynnistyy. Eilen venähti vähän myöhäiseksi, kun tulin luvanneeksi pikkumiehelle, että voidaan katsoa Voice of Finlandia ja syödä popcornia viikonlopun kunniaksi. Popcornit katosivat alta aikayksikön parempiin suihin ja niistä taisi tulla myös pikkuneidin uusi ihastus. Itse en ole moisista oikein koskaan välittänyt, miksi syödä pahvia kun voi syödä vaikka, ööh, suklaata?

Sormet syyhyäisivät leipomaan, olen tässä miettinyt, että tekisikö mansikkamuffinsseja, banaani-mustikkamuffinsseja, mustikkapiirakkaa vai jotain ehkä haastavampaa. No katsotaan, mitä saadaan, tai ehditään saada, aikaiseksi. Hyvää viikonloppua kaikille!

Äänestäkää Onnipurilaista!

Mäkkärissä on vielä kotvan aikaa menossa kilpailu, jossa saa suunnitella oman unelmahampurilaisen. Käykäähän äänestämässä (ja kyllä, tämä on nyt äidin oikeus mainostaa) Onnipurilaista, pikkumiehemme ikiomaa luomusta! Tosin eihän siellä saanut vapaasti valita täytteitä ja näin ollen mm. katkarapu jäi kokonaan pois...

Päivitelläänpäs kuulumisia

Long time no see, vai miten sitä nyt sanotaan. Vähälle on jäänyt kuulumisten päivittely, kun ei vissiin oikein kuulu mitään kummallista. Joulu meni ja tuli ja sitä myöten uusi vuosi - ja mitä kaikkea se tuokaan tullessaan! Katsotaan sitä sitten vähän enemmän tuonnempana...

Melkoista rauhaiseloa on elämä ollut pakkasen paukkeessa ja mitäs sitä suurempia kaipaamaankaan. Tänään saimme sen verran aikaiseksi, että kävimme lounastamassa Pub Niskassa, kun sitä on erinäisissä yhteyksissä kovasti kehuttu. Noh... odotukset olivat tietysti korkealla ja ihan hyvää lounastahan sieltä sai - mutta ei sitten sen enempää. Salaattipöytä olisi voinut olla runsaampi (tosin omaperäisyydestä täytyy kiittää paahdettua saaristolaisleipää, joka myös pikkuneiti P:n mielestä oli paikan paras anti) ja ne paljon puhutut peltileivät olivat, no, melko perinteistä pizzaa. Melkein ajattelin kotimatkalla, että olisi pitänyt vielä hakea Dennikseltä pizza kotiintuomisiksi, sen verran vähän täytettä peltileivissä oli - en oikein kehdannut ottaa enää sitä 12. palaa vai mitä sitä sai tunkea suuhunsa, että tuli edes vähän sellainen olo, että on tässä jotain saatettu syödäkin. No, se nyt saattaa johtua ihan muista syistä... :) Mutta että pointti siis oli, että ihan oli hyvä lounas, tosin mielestäni ylimainostettu, mutta paikan miljöö sinällään jo kannattaa käydä katsastamassa - tilat ovat ihanat!

Matkalla autolle poikkesimme vielä myös Kristiinankadulla olevaan Latte Cafeen - ja sepä oli sympaattinen, pieni löytö! Kahvia olisi ollut ziljoonaa erilaista, sellaista kunnolla tehtyä, ja se on mielestäni kahviloiden tarkoitus. Ei haittaa, jos palanpainikkeeksi saattaakin saada esim. vadelmajuustokakkua... Mutta ihan liian usein kahviloiden kahvi on sitä perusjamppaa, jota kenenkään kahvia, ja itseään, kunnioittavan ei mielestäni pitäisi juoda (vihaan muuten aakkosbaarien kahvia!!!). Niin, jos poikkeatte näillä kulmilla, haluatte kunnon kahvia ja arvostatte pieniä yrittäjiä, niin tervemenoa Latte Cafeen - aivan loistava! Tai vaihtoehtoisesti voitte tulla meille :) Meillä on menossa pakastimen tyhjennystalkoot, joten kahvipöytään voi ilmestyä ihan mitä vaan!