Joulun valmisteluja

Turun tuomiokirkossa on tänä vuonna valtava italialainen seimi, ajattelin viedä pienen poikani sitä katsomaan. Se on varmasti äidillekin elämys. 

Piparitaikina odottaa jääkaapissa, aika monta taikinaa on jo tänä vuonna tehty, mutta kaikki piparit ovat heti jonnekin kadonneet. 

Ulkona sataa vettä, taitaa sataa koko joulun. Kynttilät näyttävät vähän kököiltä mustaa taustaa vasten, mutta näyttäkööt, jostain sitä valoa täytyy tulla. 

Olen alkanut hamstrata suklaata, muutaman kuukauden karkkilakko päättyy jouluaattona. Ai niin, toivoin joululahjaksi liköörikonvehteja, mutta niitäpä ei tänä vuonna saakaan! Fazerin koneet ovat rikki ja koko maa jää ilman konvehteja tänä jouluna. Niin meikäläisen tuuria. 

Perjantaina pääsemme viettämään pikkumiehen joulujuhlaa, taidetaan mennä ihan koko porukka. 

Vielä on ihania ihmisiä jäljellä

Kaiken mukakiireen, välinpitämättömyyden, ahneuden ja TEHOKKUUDEN (yksi vihaamistani käsitteistä) keskellä on ihana huomata, että vielä on ihmisiä, jotka ajattelevat vähän pitemmälle kuin mitä ehkä tarvitsisikaan. Ja saavat sillä toisen hyvälle tuulelle varmasti pitkäksi aikaa. Minulla oli nimittäin nettitorilla myynnissä kasa keitto- ja sisustuskirjoja, jotka eivät löytäneet paikkaansa meillä ja ajattelin, että parempi laittaa ne kiertoon ja mahdollisesti ilostuttamaan jonkun muun elämää. Melkein heti sain yhteydenoton ja eipä aikaakaan, kun kyseinen henkilö seisoi ovemme takana. Keittokirjaintoilijana hän teki monta löytöä edullisesti ja minä, joka olin jo iloinen pelkästään siitä, että pääsin eroon kirjoista ja ne pääsivät hyvään kotiin, koin hienon yllätyksen: sain suklaata ja villasukat lahjaksi! Miten kauniisti ajateltu! Lämmin kiitos :)