Maailmanlopun kauneusihanteista

Nyt on pakko avautua tästäkin asiasta. Lopullinen ärsyyntyminen lähti siitä, kun kuulin, että pikkumies O:n leikkikaverille, 4-vuotiaalle tytölle, oli neuvolan vuositarkastuksessa sanottu, että "nyt pitää sitten alkaa vahtia, ettei paino nouse". Voi hyvää päivää!!! Ihminen on 4 vuotta, 104 cm ja 18 kiloa, hoikka kuin mikäkin rimppakinttu. Mikä tätä maailmaa vaivaa? Joka puolella töhötetään siitä, miten paljon nykyajan nuorilla on ulkonäköpaineita ja syömishäiriöitä - no miksiköhän, jos jo neuvolassa aloitetaan "paino ei saa nousta" -propaganda? Itse uskon, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikenlainen vahtiminen lopetettaisiin ja keskityttäisiin siihen, miten meillä olisi mahdollisimman hyvä olla. Oltaisiin ihan tyytyväisiä siihen mitä on eikä puhistaisi siitä, miten voisi olla, tai miten "pitäisi" olla. Ja ai että otti päähän, kun eräskin pinnalla oleva nuori naislaulaja kommentoi eräässä naistenlehdessä jäätelönsyömisestään, että ihme kun ei ole tämän läskimpi. TÄMÄN LÄSKIMPI?!?!?! Sietäisikin olla 20 kiloa läskimpi, ettei näyttäisi anorektiselta. Onneksi itse olen päässyt jo sen ikäiseksi/sen verran sinuiksi itseni kanssa, että tiedän, että rakastan ruokaa, eritoten kaikkea makeaa, ja se näkyy, mutta tällä hetkellä olen siihen ihan tyytyväinen.

No, tämäkin vatvominen loppuu viimeistään silloin, kun maapallo ei jaksa tuottaa enää ruokaa niin paljon, että sillä voitaisiin ruokkia kovinkaan suurta osaa maapallon väestöstä. Synkimpien ennusteiden mukaan se aika alkaa jo kymmenen vuoden kuluttua. Mitäs sitten vatvotaan, sitä kun kaikki ovat liian laihoja?

Sunnuntaina

Uunista tuli ulos pellillinen paahdettuja uusia perunoita. Kahvin kanssa on vihdoinkin raparperi-mansikka-vanilja-valkosuklaapiirakkaa. Soittimessa soi miljoonatta kertaa Silkkii - pikkumies O:n lempikappale. Pikkuneiti P kuumeilee, liekö hampaat vai melkein koko perheen kaatanut kesäflunssa. Pikkumies O kokeilee triljoonatta kertaa rajojaan, vaikka onkin omien sanojensa mukaan lopettanut pöllöilyn kokonaan. Edessä odottaa tutkimussuunnitelman kirjoittaminen työpaikkahakemusta varten.  Ja se iänikuinen pyykkivuori - ja iänikuinen siivousprojekti. Silti on ihana sunnuntai.

Kohta jäädään kesälomalle!

Huhhuijakkaa, kesän suururakka (se juhla sellainen) saatiin kunnialla juhlittua ja täytyy sanoa, että oikein oli mukavata. Ja oli mukavata käydä vanhassa kotikaupungissa, hassua, miten erilaiselta se näytti nyt kun siellä ei enää asu. Kaipa me tästä taas jossain välissä siellä piipahdamme :)

Remonttipuolella on nyt kesätauon paikka, katsotaan, milloin jatketaan. Nyt kun on keittiö toimintavalmiudessa, niin ei sitä niin muuta osaa kaivatakaan - ainakaan vielä. Niin no, se lämmitys olisi ihan kiva, se kun meni rikki tuossa muutama viikko sitten...

Olen jo useamman päivän ajan yrittänyt tehdä tätä, mutta kumma kyllä yleiskone ei osaa itse kävellä yläkerran romukasasta alakertaan eikä raparperit tule kolkuttelemaan ovelle - niitä olisi tuolla saunan takana pilvin pimein, kun vain saisi aikaiseksi hakea. Jos joku kaipaa raparpereja, niin tervetuloa hakemaan!

Jonkinlaisia lomasuunnitelmiakin olen yrittänyt tehdä, mutta joko sitä nyt jo uskoisi, että se on ihan turhaa puuhaa, ikinä eivät ole mitkään suunnitelmat pitäneet paikkaansa tai ylipäätään onnistuneet. Mutta että jos nyt saisi vaikka käytyä miniristeilyllä TAI EDES käytyä katsomassa tämän.

Hyvää kesää kaikille, kertoillaan kuulumisia kun ehditään!