Tykätä-sana on kokenut kohtalokkaan inflaation facebookin myötä (jos joku nyt ei vielä tiedä, niin vihaan facebookia), niin kaunis ja käyttökelpoinen sana kuin onkin. Mutta facebookia uhmaten aion sitä käyttää :)
Oi miten paljon tykkään kuunnella ulkona riehuvaa myrskyä, kääriytyä peiton alle ja halia rakkaimpiani. Oi miten paljon tykkään taas valokuvata, kamerat löytyivät vihdoinkin muuttotavaroista :) Oi miten paljon tykkään suunnitella tulevaa, odottaa kesää ja ihmetellä. Oi miten paljon tykkään Fazerin Lontoon rae -suklaasta. Ja vaikka mitä.
Sitten on niitä -isin päätteisiä tykkäämisiä. Oi miten tykkäisin herätä aamulla aikaisin, keittää kahvit ja vain olla vähän aikaa. Oi miten tykkäisin mennä nukkumaan myöhään, katsoa ehkä jonkun ohjelman televisiosta, kuunnella musiikkia ja miettiä maailman menoa. Aamu- ja iltatorkulle mahdotonta. Ja kun lapsoset eivät mene sänkyyn jos iskä ja äiti eivät tule, niin ei oikein ole vaihtoehtoakaan. Joka ilta ajattelen, että nyt kun nämä tästä nukahtavat, niin menen ja kirjoitan kaikki kirjoittamattomat sähköpostit, keitän kupposen kuumaa ja luen lehden tai etsin internetin ihmeellisestä maailmasta ihmeellisiä juttuja. Mutta ei. Seuraava muistikuva on aamulta. Siinä meni sekin yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti