Pidän rutiineista, jotka maanantai tuo tullessaan. Ylös, pesulle, kahvinkeittoon. Lapset saavat myös arkiaamuisin nukkua vähän pidempään, tosin usein heitä ei kiinnosta. Pikkuneiti P avaa silmänsä, hymyilee ja tättättää. Pikkumies O:lla on kiire katsomaan Pikku Kakkosta tai mieluiten Utelias Viliä, mutta kotitonttu on toviksi piilottanut kaikki Vilit, se kun alkoi hallita pikkumiehen elämää vähän liikaa. Mutta arki tuo tutut turvalliset toimet joka päivälle ja viikonloppuisin voikin sitten keksiä jotain muuta. Lauantaina kävimme Tuomiokirkossa, se kun taitaa olla pikkumies O:n toplistalla ykkösenä tällä hetkellä. Siellä kun on niitä ritarihaarniskoita ja se on kova juttu se. Ja ritarihaarniskoita sitten leikittiin kotonakin komerosta kaivetuilla myssyillä ja hanskoilla. Viikonloppuna pikkuneiti P pääsi huimaan 11 kuukauden ikään ja kohta päästään juhlimaan niitä ihan oikeita synttäreitä. Vaikka en kyllä ymmärrä, miksi juhliminen pitää aina säästää johonkin "oikeaan juhlaan", miksei sitä voisi juhlia ihan juhlimisen ilosta.
Viime aikoina olen pohtinut, voisiko jouluvaloja jo laittaa ikkunaan. On niin pimeää ja olisi kiva olla jonkinlainen tunnelmavalaistus, kun tuo valaistuspuoli on muuten(kin) ihan vaiheessaan. Ja oikeastaan kaikki muukin, pihan saimme sentään kaivettua auki ystävällisen naapurin avustuksella ja nyt siihen tulee kunnon kivetty polku, ettei tarvitse rämpiä rapakossa polvia myöten niinkuin viime talvena.
Ai niin, olen monta kertaa pohtinut, miksi ihmeessä kahvilat, ravintolat, kaupat ym. eivät voisi sunnuntaisinkin aueta aikaisemmin kuin klo 12. Tiedän, se on se laki, mutta mitäs jos heitettäisiin kaikki sellaiset romukoppaan ja lähestyttäisiin asiaa maksavien asiakkaiden kannalta. Meillä kun herätään aika usein siinä seitsemän kieppeillä myös sunnuntaisin ja jo yhdeksän aikaan kaikki hyppivät seinille ja aika usein tulee mieleen, että nyt voisi lasten kanssa vaikka lähteä jonnekin, jos vain joku paikka olisi auki. Pikkumies O:sta on kehkeytynyt melkoinen herkkusuu ja pikkuneiti P ei vielä välitä, missä ollaan, joten ihan mielellään sitä kävisi jossain. Ja jotenkin en jaksa uskoa, että meidän perhe on ainoa, joka ajattelee näin. Juu tiedän, voihan sitä leikkiä ulkona, käydä metsässä, piirtää, askarrella, muovailla ja tehdä herra ties mitä, mutta ENTÄS JOS SITÄ KUITENKIN HALUAISI LÄHTEÄ JOHONKIN? Ja ihan turha tulla sanomaan, että se tulee kauppiaille kalliiksi, kyllä markkinatalous hoitaa homman kauppiaiden taskuihin ihan varmasti. Ja vielä yksi ihmetyksen aihe: miksi ihmeessä kukaan ei ole perustanut esim. kahviloita, joihin voi oikeasti mennä lasten kanssa, tyyliin Berliini? Vink vink, vai täytyykö tässä itse perustaa sellainen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti