Perjantain Talouselämässä oli mielipidekirjoitus naisten ja miesten välisistä eroista ja johtajapaikoista. Se kun on tunnettu tosiasia (tässä kohtaa täytyy nyt mainita, että rouva P:n maailmassa tosiasia on HIEMAN eri asia kuin mitä iltapäivälehdistä voi lukea - olenhan vannoutunut sosiaalisen konstruktionismin kannattaja), että naisia on johtajapaikoilla huomattavasti vähemmän kuin miehiä. Mietin pitkään, että kirjoitanko aiheesta tänne, mutta kun on tuohon samaiseen aiheeseen tullut jonkun verran perehdyttyä, niin en voi vastustaa kiusausta. Elikkäs Erkki tai Pekka tai Heikki tai Jorma tai kuka nyt lieneekin väitti, että naisten ja miesten väliset erot johtuvat sellaisesta yksinkertaisesta asiasta kuin älykkyysosamäärä. Miehet ovat yhdysvaltalaistutkimuksen (siis yhden sellaisen) mukaan älykkäämpiä kuin naiset. Mensan jäsenistä suurempi osa on miehiä, koska he nyt vain ovat älykkäämpiä. Kuinka moni nainen pystyy ylittämään Mensan rajan? Kumma kyllä, tämä ei saanut minua raivostumaan. Keskustelin asiasta herra P:n kanssa - siinä on ihminen joka pystyy perustelemaan kaiken ÄLYKKÄÄSTI. Anyway, lopputulemana päädyimme siihen, että siinä oli taas rustattu kirjoitus, jossa ei ole mitään sisältöä. Älykkyystestit ovat jo sinällään vääristyneitä - ne mittaavat tietynlaista "älykkyyttä", esim. kolmiulotteista hahmottamiskykyä. Itse en pärjäisi ko. testeissä ollenkaan, en pysty hahmottamaan maailmaa kolmiulotteisesti. On myös todettu, että älykkyystestit suosivat valkoisia, kristillisiä miehiä - ihan niinkuin suurin osa 1900-luvun johtajuustutkimuksesta, eikä vähintään siksi, että niissä ei tutkita muita kuin valkoisia, kristillisiä miehiä.
Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että älykkyyttä on myös se, että kieltäytyy johtotehtävistä. Olen surullisena seurannut, mitä valta tekee ihmisille, se kun ei sovi kaikille. Tai paremminkin, kaikki eivät osaa sitä käyttää.
Ai että pitäisikö naisia olla enemmän johtotehtävissä? Kts. edellinen kommentti.
Äly hoi, älä jätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti