No niin. Siitähän se alkaa, keittiöstä. Tai ainakin se on suunnitelmissa ensimmäisenä. Olen aina haaveillut isosta keittiöstä, johon mahtuisi kerrallaan useampi kuin yksi henkilö tekemään ruokaa. Varsinkin, kun O on myös osoittanut suurta kiinnostusta ruoanlaittoa kohtaan. Kun Herra P kävi mittailemassa, saimme keittiön kooksi noin 24 neliötä. Onhan se meille ehkä ihan riittävä - ainakin niin riittävä, että saamme sinne kunnon kokoisen saarekkeen ja vähän erilaisia ratkaisuja kuin se perinteinen ylä-/alakaapit + muu tilpehööri.
Rakastan ruokaa. Rakastan myös ruoanlaittoa. Ja ennen kaikkea leipomista. Tosin pullaa opettelin tekemään vasta kun odotin O:ta. Halusin kai alitajunnan tasolla olla pullantuoksuinen äiti :) Nyt ovat pullantekemiset jääneet melkoisen vähälle, mutta jotain yritän leipoa joka viikko. Ja tähän väliin täytyy nyt kyllä antaa suuret moitteet tämänhetkisen kotikaupunkimme kansalaisille ja heidän fiksaatiolleen siihen pirkuleen vihreään korttiin. Täällä oli (niin, OLI) aivan mahtava italialainen ravintola, joka ei laadussa hävinnyt kyllä millekään. Oli italialaiset kokit, italialaiset raaka-aineet (ja jäätelö!), mutta ei, ei kelvannut. 8 kuukautta ravintola pysyi auki. Kävimme ravintolassa usein lounaalla, koska hintakaan ei ollut vierailun este. Eipä siellä sitten ketään muita tainnutkaan käydä. En ole missään tavannut niin bonushenkistä kansaa kuin täällä. 'Ei mennä jos sieltä ei saa poonusta'. Voi herttinen... Voisin vuodattaa tästä vaikka kuinka pitkään - arvatkaa vaan onko meillä se vihreä kortti... NO EI OLE EIKÄ TULE!
Mutta takaisin asiaan. Jos mikään ei olisi este, niin Bulthaupin b2 todennäköisesti löytäisi kodin meiltä. Hinta kun kuitenkin pyörii useissa kymmenissä tuhansissa euroissa (kyllä!), niin kyllä se jonkinlaisen 'pienoisen' esteen muodostaa. Pidämme myös sekä Herra P että minä scavolineista ja yhtä saareketta olemmekin silmäilleet himoiten. Mutta onneksi on K ja hänen ihanainen suunnittelutoimistonsa. K, lämpenin heti sille toimistoihin suunnitellulle saarekkeelle :)
En pidä mistään pienestä. Jos ostetaan jotain, niin sen pitää olla kunnon kokoista. Ei me kyllä ikinä olla mitään pientä ostettukaan, ei edes vahingossa. Joten ei se keittiökään varmaan kovin pieni tule olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti