Hyvinpä tuo pakettiauto kesti 1000 km:n muuttomatkan täydessä lastissa. Vähän piti jäähdytysnestettä lisätä ennen matkaa. Moottoritilassa loisti kirkkaasti 20 vuotta vanha kyltti Made in W. Germany. Muisto ajalta, jolloin eurooppalainen insinööritaito oli arvossaan. Muisto ajoista ennen kvartaalitaloutta ja globalisaatiota. Muisto laadusta, jollaista ei enää täällä tehdä.
Markkinat tietävät, että ihmiset ostavat roskaa ihan saman hintaan kuin laatua. On parempi myydä 10 huonoa kuin yksi hyvä. Tämä ei lohduta markkinointisegmentointin laatutietoisemmassa piirakanpalassa pyristelevää kuluttajaa. Mikäli jotain hyvää mielii saada, on vaihtoehdot vähissä. Hyvää saa kyllä, jos tuotteen kokonaiskysyntä on tarpeeksi suuri. Tälle segmentille on markkinat, mutta se on hinnoiteltu myös korkeasti, ja pienen volyymin vuoksi katteet ovat korkeat. Kuluttajan tulisi ymmärtää vaatia laatua, mutta kun myyjä ymmärtää panostaa enemmän markkinointiin kuin tuotantoon, niin tietoa on vaikea saada.
Toinen asia missä segmentointi harmittaa, on Yleisradio. Kuka päätti, että asiaohjelmien välissä soitetaan musiikkia vain ajalta, jolloin miehet pitivät peruukkeja? Ja miksi tämän vuosisadan puolella tehtyä musiikkia soittavien kanavien muun ohjelman pitää olla täysin tasotonta?
maanantai 21. marraskuuta 2011
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Kahden viikon rutistus
Meillä on kaksi viikkoa aikaa muuttaa. Tai paremminkin pakata tavarat. Mistä niitä aina siunaantuukin niin paljon, vaikka en olekaan mikään hamstraajaluonne, päinvastoin. Siihen nähden, että olemme vieneet jo kaksi pakettiautollista tavaraa pois, niin yhtään ei ole tavara vähentynyt. En oikein tiedä, kehtaisinko sanoa, mutta sanon nyt kuitenkin, että minulla ei ole harmainta aavistusta, mitä niissä poisviedyissä laatikoissa on... Todennäköisesti siis täysin turhaa tavaraa, jota ilman voisi vallan hyvin elää.
Pikkuneiti kävi tänään ensimmäistä kertaa ulkona vaunuilemassa.
Pikkuneiti kävi tänään ensimmäistä kertaa ulkona vaunuilemassa.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Keittiöunelmien uudelleenarviointia
Vaikka viimeiseen viikkoon ei juuri ole tullut ajateltua remonttia, niin nyt se alkaa painaa taas mieltä, ei vähiten siksi, että meidän muuttoaika on vihdoinkin varmistumassa - tämän kuun lopussa pitäisi olla valmis sanomaan hei hei, on ollut kivaa mutta nyt on korkea aika jollekin muulle. Ja kun tuo keittiö nyt on se kriittisin asia, mikä pitäisi saada mahdollisimman pian valmiiksi, niin olen tullut siihen tulokseen, että onko nyt kuitenkaan järkevää hankkia juuri sitä, mistä olemme unelmoineet, koska: a) se maksaa ja paljon, b) on nyt tosiaan vähän kiire ja se Ikea on lähellä... ja c) jos ja kun pikkumies O ajaa vaikka polkuautolla saareketta päin ja siitä sisään, niin harmittaisiko yhtään niin paljon, jos se olisi hankittu Ikeasta kuin jos se olisi se unelmien saareke, jota ei saisi korjattua? Tämmöisiä asioita miettiessä alkaa realiteetitkin paukkua kohdalleen - ja myös aina kun käy verkkopankissa ihmettelemässä, mihin ne rahat aina menevät...
Luumusopantuoksuinen tyttö
Sellainen tuli. Pienenpieni, ihana tyttö, vaikka odotin jättiläistä :) Tuhisee, nukkuu ja syö. En muistanutkaan, että se oli tälläista. Isoveljen kanssa on ihan eri meininki - ja hyvä niin, pitää jalat maan pinnalla :)