Joulu syntyy...

... hyvästä ruoasta, joutenolosta, kynttilöistä, joulukuusen tuoksusta, suklaasta - ja ennen kaikkea kahdesta pienestä ihmisestä ja niistä tärkeistä isommista ihmisistä. Hyvää joulua kaikille!

Maalaiselämän ihanuuksia

Meiltä meni sähköt. Kyllähän sen nyt arvasi, syksyn/talven kovin myrsky ja erityisesti täälläpäin Suomea. No joo, ei siinä mitään, mutta kun pimeä tulee jo kolmelta ja talossa ei ole edes taskulamppuja tai kynttilöitä, niin pistäähän se harmittamaan. Kummallista, minkälaisia ajatuksia tulee päähän. Nyt olisi hyvää aikaa lukea. Ai millä valolla? Nyt olisi hyvää aikaa pestä pyykkiä. Niin, se sähkö. Nyt olisi hyvää aikaa järjestellä tavaroita. Joo mutta kun ei näe mitään. Voisi tehdä ruokaa. Ei edelleenkään ole sitä sähköä. Aika pahassa pulasssa sitä on kun ei ole sähköä.

Ai millä tämä tietokone toimii? Akulla, tietysti.

Polaroidin paluu

Herra P innostui instagrameista. Ne ovat vähän niinkuin vanhoja polaroid valokuvia. Kuvaaminen on kivaa, kun ei tarvitse keskittyä teknisten yksityiskohtien hallintaan, nimittäin kuvat ovat pieniä ja suttuisia joka tapauksessa. Tämä vapauttaa täydellisyyden tavoittelusta ja auttaa keskittymään olennaiseen.

Tässä muutamia laukasuja.

Citytyttö muuttaa maalle

Me ollaan nyt täällä. Teppalassa, ihmettelemässä maalaiselämän ihanuutta :) Paluu läntiseen Suomeen on itselleni ollut "kuin kotiin olisi tullut" -fiilistelyä, kai sitä oli ikävä länsi-suomalaista mielenlaatua. Aika väsyneitähän tässä ollaan, tavarat ovat hujan hajan, keittiö revitty hajalle, rakennusjätettä on joka paikka täynnä ja kun kaiken keskellä täytyy yrittää pitää pikkumies O:ta pois kaiken vaarallisen rojun keskeltä, leikkiä, viihdyttää ja syöttää pikkuneitiä, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä, niin aika monta kertaa on tehnyt mieli laittaa pää kainaloon. Tai edes vetää peitto korviin ja unohtaa kaikki. Ja silti en vaihtaisi tätä pois mistään hinnasta. Pikkumies O saa juosta ja pelata maalia omalla tontilla ja pikkuneiti pyöritellä suuria sinisiä silmiään ja ihmetellä tätä meteliä ja mekastusta. Me (öhöm, me ja me...) saamme remontoida taloa mieleiseksemme ja miettiä mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä, ja toteuttaa juuri sellaisia ratkaisuja, joista olemme haaveilleet (okei, onhan tässä se "lapset" -realiteetti - päätökset pitää tehdä vauhdilla ja missään kaupassa ei olla 5 minuuttia kauempaa). Itse olen tosin joutunut ruoskimaan omaa perfektionistista luonnettani sietämään sotkua ja sekamelskaa, joka ei hetkelleen lopu, alati kasautuvaa pyykkivuorta, keittiötä jota ei ole (mutta on sentään keittolevy, mikro ja kahvinkeitin), ja yleistä "en jaksa enää yhtään" -mentaliteettiä. Anteeksi herra P, joudut kestämään paljon - taas kerran! Mutta että kaiken tämän keskellä oppii nopeasti arvostamaan sitä, että voi itse tehdä ruokaa (ja myös Ikean lihapullia), tavarat ovat helposti löydettävissä (tai niitä ylipäätään on) ja elämä on muutenkin harmonista. Ai niin, toki on vielä se talon lämmittämisen jännitysmomentti - toistaiseksi lämpöä on riittänyt hikisyyteen asti, vielä kun se vesikin lämpeäisi muulla kuin puilla, olisi ihan kätevä niinä aamuina kun on kiire suihkuun. Muuten sitä saa herätä aamuyöstä pukkaamaan pökköä pesään, ellei ole niitä ihmisiä joille jääkylmä suihku on must.

Kiitos kaikille jotka ovat tehneet tästä totta monella eri tapaa! Matka on pitkä ja vasta alussa, mutta unelmaa kohti mennään :)