Kohta kokeillaan!

She's here!!! Keittiö siis. Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa - mutta kyllä kannattikin. Kaikki näyttää, vaikka itse sanonkin, tosi hyvältä, ja resepti reseptin perään on ladottu pöydälle kokeiltavaksi. Tosin sähkömiestä saa odottaa vielä pari viikkoa... Joten ei kai sittenkään mitään niin uutta taivaan alla, pinnaa pitää vieläkin pidentää :)

Sunnuntaiaamun keskusteluja

Pieni poikamme tuli kylpyhuoneeseen keskustelemaan henkeviä kanssani.
"Äiti, mitä tuo on?"
"Tämä on kasvovettä."
"Äiti, mitä tuo on?"
"Tämä on silmänympärysvoidetta." (Neljänkympin kriisi iskemässä.)
"Minä en tarvitse vielä, kun olen niin pieni."
"Et niin, sitten isona voi laittaa."
"Niin, sitten kun on iso pylly ja iso pippeli."

Mitäs siihen sitten sanomaan, pienen pojan ajattelu oli oikein loogista.

Kaffenplörö on valmista!

Päivän kohokohta: kohta saa kastaa korppuja kunnon kaffenplöröön! Muistan, kuinka pikkumies O:n kanssa kahvittelu oli täysin mahdotonta. Voi sitä ilon päivää, kun menin takaisin töihin ja sain nauttia kahvipaussista kunnolla! :) Pikkuneiti P sen sijaan vain seuraa kiinnostuneena vierestä kun äiti ryystää kahvia. Olen viime aikoina muutenkin ihmetellyt, miten kaksi samojen ihmisten jälkeläistä voi olla sekä niin samanlaisia että erilaisia. Onneksi. Pikkumies O harjoittelee ärrän sanomista, lienee oppinut hoitopaikan kavereiltaan, hoitaa innolla pääsiäisruohojaan, luuttuaa lattioita milloin milläkin (kyllä, meillä on melkoisen likaista), tekee ruokaa ja pesee pyykkiä omassa mielikuvitusmaailmassaan - ja on oppinut nukkumaan omassa sängyssään, ainakin muutaman tunnin yössä. Apua, mihin ne viimeiset kolme vuotta ovat menneet? Milloin meille on muuttanut niin iso poika? Pikkuneiti P mussuttaa sormiaan, hymyilee, jokeltaa ja ahmii kiinteää ruokaa - miten viidessä kuukaudessa voi kehittyä niin paljon?