Holy cow, we have snow!

Eli tulihan se sieltä, se lumi. En nyt ihan näin pian odottanut, mutta toisaalta en muistanut, miten paljon pidän lumesta. Olen usein miettinyt, pystyisinkö elämään jossain sellaisessa maassa, jossa ei olisi lumitalvea. En tiedä.

Tulipa siis kiire kaivaa esille talvipalttoota, talvikenkää, pipoa, hanskaa ja kaulaliinaa. Kai ne talvirenkaatkin pitäisi vaihtaa... :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lunta odotellessa

Tänään oli maa kuurassa ensimmäistä kertaa.
Isommalla lapsellani on flunssa. Me vaan rakennetaan ritarilinnoja Legoista ja katsotaan Late Lammasta. Ei jaksettu mennä liikkariin.
Pienemmällä lapsellani on räjähtänyt tukka. Ja kova into maistaa kaikkea uutta. Tiedän, että homejuustoa ei neuvolassa juurikaan arvosteta...
Tänään(kin) juotiin glögiä ja syötiin pipareita.
Tänään(kään) en ole ehtinyt haravoimaan.
Sain sentään tehtyä makaronilaatikkoa.
Haluaisin leipoa viikonlopuksi jotakin hyvää. Tosin en ole vielä toipunut viime viikonlopun tyrnipannacotasta, oli niin hyvää.
Ja ai niin, eilen meillä oli avokadopastaa. Herre gud!

Oletteko muuten kuunneelleet uutta Rinneradiota? Oi.

Joulu avattu

Tänään laitoin ensimmäiset jouluvalot ikkunalle. Ihan vaan yövaloksi... :) Kävimme myös pitkästä aikaa Ikeassa - lihapullia en pysty edelleenkään syömään, ne olivat niitä vakkarisyömisiä silloin kun keittiötä ei vielä ollut mailla eikä halmeilla. Ja tänään teimme ihka ensimmäistä kertaa panna cottaa, tyrnisellaista, ja voi kun siitä tuli hyvää!

Huomenna arki ja ihanat rutiinit.

Ei ihan Elovena-tyttö tälläkään saralla

Pitkästä aikaa ajattelin tarjoilla teille rakkaat lukijat musiikkiaiheisen postauksen. Nimittäin kävi niin, että viikonloppuna rakas ystäväni T kysyi, että oletkos kuullut tällaisesta Anterosta. No en ollut kun en niin kovin seuraa suomalaisen musiikin kehitystä (tai kehittymättömyyttä), mutta nyt kyllä tuli vastaan sellainen, jota suosittelen ihan teille kaikille. Kiitos T!!! Koska olen kovin valikoiva musiikin suhteen, en juuri koskaan kuuntele radiota - sieltä ei mielestäni tule mitään muuta kuin tarkkaan laskelmoitua, teinityttöjen ja -poikien "laulamaa" roskaa, jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin tehdä rahaa. Noin karrikoidusti sanottuna. No, jos nyt yrittää elättää itsensä musiikilla, niin tottakai sillä on tarkoitus tehdä rahaa, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja Anteron tutkiminen vei tieni Siinaihin - kaikkien näiden takana ovat jossain määrin myös herrat bändistä Zebra and Snake, meirän kylän pojat.

Kun joskus nuorena tyttönä ensimmäisen kerran kuulin Mike Oldfieldistä, olin täysin myyty. Ei ehkä se helpoin valinta teinitytön musiikiksi. But that's me, en nyt tarkalleen muista, miksi ystäväni nuoruusaikoina kutsuivat musiikkimakuani, olikohan se "hiimailumusiikki"?!?!?! Toki olen oman osuuteni kuunnellut kasari- ja ysärimusiikista Madonnoineen, Dingoineen, italodiskoineen sun muineen, mutta mikään niistä ei ole pysynyt vuosikymmeniä mukana, useimmat eivät edes muutamaa kuukautta. Eniten levylautasella pyörii elektroninen musiikki ja proge: rauhalliseen chilloutiin ja elektroon palaan aina ja herra P:n myötä ovat sieluuni sujahtaneet mm. Porcupine Tree ja Godspeed You! Black Emperor. Ja yksi ehdoton suosikkini on Natacha Atlas, vaikka nyt mentiinkin jo maailmanmusiikin puolelle.

Ja kumma kyllä, pidän myös klassisesta musiikista. Itse asiassa löydän paljon hyvää klassista musiikkia televisiosarjoista ja elokuvista, niin vähän kuin niitä ehdinkin seurata. Yksi kaikkien aikojen suosikeistani on Hannibalin soundtrack - hrrrr, siitä menee vilunväreet. Uskallan myös sanoa, että en ole koskaan ymmärtänyt esim. Beatlesin ja Rolling Stonesin "suuruutta" - tästä saisin varmasti monelta taholta piiskaa, mutta se musiikki ei ole koskaan millään tasolla koskettanut minua.

Viikonloppuna tuli tehtyä löytöjä myös muuten: lapsille uudenveroisia haalareita ja kuomia kirppiksiltä ja tosi löytö, Arabian Singapore-lautasia. Niinkuin sitä tavaraa ei olisi jo tarpeeksi... )

Verta ja suolenpätkiä uunissa

Ja kananuggetteja. Yummy, Nigellan reseptillä tehtyjä herkkuja - vaikka ne ovatkin lastenkutsuille tarkoitettuja, niistä on tainnut tulla meidän aikuisten viikonloppuruokaa :) Olisi muuten myös oivaa Halloween-ruokaa. Kannattaa kokeilla!

Pikkumies O:lla alkoi syysloma rankkasateen ja kovan tuulen merkeissä. Tavallaan pidän lokakuun myrskyistä, on ihana kääriytyä sohvalle peiton alle, sytyttää kynttilät ja katsoa vaikka yhtä suosikkisarjaani Lewista. Tai olisi. Harvemmin tuo tosin on mahdollista.

Viikonloppuna pakataan ja suunnataan kohti mummulaa. Sitä ennen kyllä lupasimme pikkumies O:lle käydä vielä Tuomiokirkossa katsomassa ritarihaarniskoita - ja syömässä Dennis-sedällä. Jokaiselle siis jotakin.

Hyvää viikonloppua!

Taas uusi viikko

Pidän rutiineista, jotka maanantai tuo tullessaan. Ylös, pesulle, kahvinkeittoon. Lapset saavat myös arkiaamuisin nukkua vähän pidempään, tosin usein heitä ei kiinnosta. Pikkuneiti P avaa silmänsä, hymyilee ja tättättää. Pikkumies O:lla on kiire katsomaan Pikku Kakkosta tai mieluiten Utelias Viliä, mutta kotitonttu on toviksi piilottanut kaikki Vilit, se kun alkoi hallita pikkumiehen elämää vähän liikaa. Mutta arki tuo tutut turvalliset toimet joka päivälle ja viikonloppuisin voikin sitten keksiä jotain muuta. Lauantaina kävimme Tuomiokirkossa, se kun taitaa olla pikkumies O:n toplistalla ykkösenä tällä hetkellä. Siellä kun on niitä ritarihaarniskoita ja se on kova juttu se. Ja ritarihaarniskoita sitten leikittiin kotonakin komerosta kaivetuilla myssyillä ja hanskoilla. Viikonloppuna pikkuneiti P pääsi huimaan 11 kuukauden ikään ja kohta päästään juhlimaan niitä ihan oikeita synttäreitä. Vaikka en kyllä ymmärrä, miksi juhliminen pitää aina säästää johonkin "oikeaan juhlaan", miksei sitä voisi juhlia ihan juhlimisen ilosta.

Viime aikoina olen pohtinut, voisiko jouluvaloja jo laittaa ikkunaan. On niin pimeää ja olisi kiva olla jonkinlainen tunnelmavalaistus, kun tuo valaistuspuoli on muuten(kin) ihan vaiheessaan. Ja oikeastaan kaikki muukin, pihan saimme sentään kaivettua auki ystävällisen naapurin avustuksella ja nyt siihen tulee kunnon kivetty polku, ettei tarvitse rämpiä rapakossa polvia myöten niinkuin viime talvena.

Ai niin, olen monta kertaa pohtinut, miksi ihmeessä kahvilat, ravintolat, kaupat ym. eivät voisi sunnuntaisinkin aueta aikaisemmin kuin klo 12. Tiedän, se on se laki, mutta mitäs jos heitettäisiin kaikki sellaiset romukoppaan ja lähestyttäisiin asiaa maksavien asiakkaiden kannalta. Meillä kun herätään aika usein siinä seitsemän kieppeillä myös sunnuntaisin ja jo yhdeksän aikaan kaikki hyppivät seinille ja aika usein tulee mieleen, että nyt voisi lasten kanssa vaikka lähteä jonnekin, jos vain joku paikka olisi auki. Pikkumies O:sta on kehkeytynyt melkoinen herkkusuu ja pikkuneiti P ei vielä välitä, missä ollaan, joten ihan mielellään sitä kävisi jossain. Ja jotenkin en jaksa uskoa, että meidän perhe on ainoa, joka ajattelee näin. Juu tiedän, voihan sitä leikkiä ulkona, käydä metsässä, piirtää, askarrella, muovailla ja tehdä herra ties mitä, mutta ENTÄS JOS SITÄ KUITENKIN HALUAISI LÄHTEÄ JOHONKIN? Ja ihan turha tulla sanomaan, että se tulee kauppiaille kalliiksi, kyllä markkinatalous hoitaa homman kauppiaiden taskuihin ihan varmasti. Ja vielä yksi ihmetyksen aihe: miksi ihmeessä kukaan ei ole perustanut esim. kahviloita, joihin voi oikeasti mennä lasten kanssa, tyyliin Berliini? Vink vink, vai täytyykö tässä itse perustaa sellainen?