Pitkästä aikaa ajattelin tarjoilla teille rakkaat lukijat musiikkiaiheisen postauksen. Nimittäin kävi niin, että viikonloppuna rakas ystäväni T kysyi, että oletkos kuullut tällaisesta Anterosta. No en ollut kun en niin kovin seuraa suomalaisen musiikin kehitystä (tai kehittymättömyyttä), mutta nyt kyllä tuli vastaan sellainen, jota suosittelen ihan teille kaikille. Kiitos T!!! Koska olen kovin valikoiva musiikin suhteen, en juuri koskaan kuuntele radiota - sieltä ei mielestäni tule mitään muuta kuin tarkkaan laskelmoitua, teinityttöjen ja -poikien "laulamaa" roskaa, jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin tehdä rahaa. Noin karrikoidusti sanottuna. No, jos nyt yrittää elättää itsensä musiikilla, niin tottakai sillä on tarkoitus tehdä rahaa, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja Anteron tutkiminen vei tieni Siinaihin - kaikkien näiden takana ovat jossain määrin myös herrat bändistä Zebra and Snake, meirän kylän pojat.
Kun joskus nuorena tyttönä ensimmäisen kerran kuulin Mike Oldfieldistä, olin täysin myyty. Ei ehkä se helpoin valinta teinitytön musiikiksi. But that's me, en nyt tarkalleen muista, miksi ystäväni nuoruusaikoina kutsuivat musiikkimakuani, olikohan se "hiimailumusiikki"?!?!?! Toki olen oman osuuteni kuunnellut kasari- ja ysärimusiikista Madonnoineen, Dingoineen, italodiskoineen sun muineen, mutta mikään niistä ei ole pysynyt vuosikymmeniä mukana, useimmat eivät edes muutamaa kuukautta. Eniten levylautasella pyörii elektroninen musiikki ja proge: rauhalliseen chilloutiin ja elektroon palaan aina ja herra P:n myötä ovat sieluuni sujahtaneet mm. Porcupine Tree ja Godspeed You! Black Emperor. Ja yksi ehdoton suosikkini on Natacha Atlas, vaikka nyt mentiinkin jo maailmanmusiikin puolelle.
Ja kumma kyllä, pidän myös klassisesta musiikista. Itse asiassa löydän paljon hyvää klassista musiikkia televisiosarjoista ja elokuvista, niin vähän kuin niitä ehdinkin seurata. Yksi kaikkien aikojen suosikeistani on Hannibalin soundtrack - hrrrr, siitä menee vilunväreet. Uskallan myös sanoa, että en ole koskaan ymmärtänyt esim. Beatlesin ja Rolling Stonesin "suuruutta" - tästä saisin varmasti monelta taholta piiskaa, mutta se musiikki ei ole koskaan millään tasolla koskettanut minua.
Viikonloppuna tuli tehtyä löytöjä myös muuten: lapsille uudenveroisia haalareita ja kuomia kirppiksiltä ja tosi löytö, Arabian Singapore-lautasia. Niinkuin sitä tavaraa ei olisi jo tarpeeksi... )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti