Istun kotitakki (kyllä, minulla on sellainen) päällä pöydän ääressä, syön jäätelöä ja katson, tai paremminkin kuuntelen, yksin Voice of Finlandia, pikkumies O:n suosikkiohjelmaa. Herra itse on nukkumassa pois pahaa oloa, flunssa iski koko perheeseen. Kunhan nyt pikkuneiti P säästyisi tältä, on jo tällä viikolla joutunut kestämään 3 rokotetta. Aika menee taas kerran vauhdilla ja näköjään vuosi vuodelta sitä pysyy huonommin perässä. Pakkanen paukkuu ulkona vaikka olin jo vaipua epätoivoon kunnon talven saapumisen suhteen. En tosin muistanut, että pakkasella myös meikäläisen nenäverisuonet aukeavat valloilleen - ajelin tässä muutama päivä taaksepäin apteekkiin ja eiköhän kesken matkan alkanut nenä vuotaa verta kuin Niagaran putoukset kerrassaan. En oikein voinut pysähtyäkään ja yritin sitten parhaani mukaan tiirailla tuulilasista, etten aja kenenkään päälle. Siinä sitten apteekin pihaan päästyäni ihmettelin, että mitä helkkaria tässä nyt pitäisi tehdä, kun naama on veressä, kädet on veressä ja autossa ei ole yhden ainutta paperinpalaa. Tuli sitten pipo oikein hyötykäyttöön... Ai niin, täytyy muista pestä se :)
Olemme tietenkin joutuneet lämmittämään talovanhustamme oikein urakalla mutta lämmintä on riittänyt ihmeen hyvin. Ja ah sitä villasukkien ihanuutta - pienenä niitä vihasi (miksi näitä saa aina joululahjaksi?), nyt "aikuisena" villasukat ovat parhain lahja, mitä olla voi. Meikäläisestä kun ei ole kutojaksi, niin täytyy luottaa aina siihen, että joulupukki tuo ainakin yhdet villasukat.
Pakkaspäivät ovat tuoneet mukanaan myös ihanan auringon. Pienet, heikotkin auringonsäteet antavat toivoa kevään tulosta, jota kuitenkin aina niin kovasti tulee odotettua. Rakastan kunnon talvia, mutta ilman aurinkoa vaipuisin kokonaan talvihorrokseen.
Täytyy mennä katsomaan sitä reppanapesuetta.
-Rouva P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti