No niin, nyt on meikäläistenkin perhe päässyt virallisesti suurperhe-kategoriaan, kun pikkuruinen Rauni (pikkumies O:n antama nimi) syntyi pari viikkoa sitten ihastuttamaan ja ilostuttamaan elämäämme. Ajatelkaa, nykymittapuulla suurperheen raja menee kolmessa lapsessa kun ennen muinoin kolme lasta ei ollut määrällisesti vielä mitään. Niin se kehitys kehittyy.
Input-outputin ja vaipanvaihdon lisäksi ei oikein muuta ehdi tehdäkään, varsinkin kun pikkuneiti P on tainnut kehittää ensimmäisen uhmaikänsä ja osoittaa varmasti myös mustasukkaisuuttaan heittäytymällä suorin vartaloin maahan ja kirkumalla kaikilta korvat lukkoon. Heh, se on sitten sitä. Onneksi pikkumies O on saatu jo sen verran isoksi, että hän käy vain ihailemassa, silittelemässä ja 'kivattelemassa' Raunia. Tai sitten hän on ymmärtänyt, että Rauni ei ole uhka - vielä.
Ja se vappukin on tulossa. Vankkana aikeenani on tehdä simaa, jos ja kun kauppaan saapuu hiivaa, mutta munkkien paisto saa jäädä muutaman vuoden päähän, sen verran vaativaa se rasvalla läträäminen on, etten viitsi tässä tilanteessa edes yrittää. Kai niitä hyviä munkkeja saa lähileipomostakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti