Ulkona sataa kuin jonkun jostain. Lapset ovat väsyneitä viikonlopun mökkireissusta, joka näkyy päättömänä riehumisena sisällä. Pikkuisin nukkuu tyytyväisenä päiväuniaan, jotta äiti saa tehtyä pullaa, kun sitä on ollut ikävä. Sellaista normaalia sunnuntaipäivän elämää siis. Mutta jotta en unohda, täytyy mainostaa tätä. Kävimme eilen testaamassa ja hyvää oli. Niin hyvää, että kannattaa lähteä kauempaakin, jos on amerikkalaisten leivonnaisten ystävä. Ja minähän olen. En ole koskaan onnistunut tekemään hyviä kuppikakkuja ja hermot eivät kestä kakkutikkareiden väkertämistä, joten hyvä, että on paikka mistä niitä saa näkemättä sen suurempaa vaivaa.
Minulla oli pitkä lista, mistä avautua, mutta en muista listasta yhtäkään kohtaa. Ehkä ihan hyvä lukijoiden kannalta :) Ensi viikon jälkeen 4/5 meidän perheestä on lomalla ja kohta se viimeinenkin viidesosa, ja jotain aktiviteettia pitäisi kai kehittää kesäksi. Tai ei oikeastaan tarvitse, paremminkin meille voi tulla, jos oma elämä tuntuu tylsältä. Mutta siis jossain olisi kiva käydä, jos olisi rahaa ja autossa tilaa. Siihen kun pakkaa viiden ihmisen tavarat, joista kaksi tarvitsee vielä omat vankkurinsa, niin siinä on tunnelma kuin apinadatsunissa konsanaan. Niin että jos joskus olenkin ollut kiivaasti *piip*busseja vastaan, niin kyllä se mieli muuttuu, kun todellisuus lyö silmille. Ainakin ystäväni T tietää, mistä puhun... :) Ja kun olin vielä joskus hamassa menneisyydessä haaveillut lähtevämme kesällä kauemmas suuntautuvalle retkelle vuosikymmenen vaihtumisen kunniaksi (tai sitä pakoon), niin en kyllä haaveile enää. Että tämmöinen pessimistinen päivä tänään. Ei se aurinko voi aina paistaa, taivaaltakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti