Tänään

Tänään Teppalan Kylämestarilla on asiaa. Ajattelin alunperin, että pitäisin tämän puhtaana remonttiblogina (pieninä horjahduksina sallittaisiin keskustelu ruoasta, juomasta, elokuvista, kirjoista ja musiikista), mutta tänään tuntuu siltä, että asiaa riittäisi vaikka mistä. Katsotaan siis, mihin päädytään.

Tänään aamulla viedessämme O:n hoitoon takana ajava auto ajoi kolarin. Vika ei ollut kyseisessä autoilijassa, vaan 'muuttuneissa liikennejärjestelyissä', otaksun. Voisin purputtaa ihmisten ajotavoista loputtomasti, mutta en edes aloita. En nyt.

Tänään kuuntelin dvd-levyä cd-levynä. Jossain vaiheessa hoksasin, että on se nyt kumma, kun sama kappale soi koko ajan ja siitäkin vain osa. Eilen keitin kahvia ilman vettä.

Tänään olen katsonut peiliin ja ajatellut, että onpa minulla ankea tukka. Ja harmaa. En ole värjännyt sitä sitten viime kevään. No, sopii hyvin yhteen muun ulkoisen olemuksen kanssa. Tässä vaiheessa päälle laitetaan sitä, mitä mahtuu. Ei näytä kovin mairittelevalta. Minulla on ollut vähän ikävä Alajärven Marimekkoon, mikä muuten on Suomen paras Marimekko. Putiikin pitäjällä on uskomattoman hyvä maku vaatteiden suhteen ja hän osaa tilata sitä, mikä sopii ei-ihan-kokoa-38 oleville ihmisille.

Tänään kävin siinä yhdessä saksalaisessa ruokakaupassa, jossa ei ehkä olisi korrektia käydä. Mutta kun sieltä saa kaupungin parhaat hedelmät. Ja mehut (oi, se verigreippimehu on sitten niin hyvää!). Ja juustot. Ja jogurtit. Ja ja ja. Kävin myös meidän uudessa K-kaupassa, koska sieltä saa ainoana paikkana Pappagalloa. Ei tarvinne perusteluja... :)

Tänään(kin) hamstrasin lisää joulukonvehteja. Se pitää aloittaa hyvissä ajoin, muutoin ei ole mitään mitä hamstrata. Naurakaa vaan, mutta täällä itärajalla naapuri on vikkelä viemään kaupoista KAIKEN.

Tänään sain pitkästä aikaa keskityttyä paperin kirjoittamiseen. Se lähtee Uuteen Seelantiin, jonne olisi itselläkin ollut mahdollisuus lennähtää joulukuun alussa (pirkules, Uuteen Seelantiin!), mutta jostain syystä en nyt sinne mene.

Tänään(kin) olen ajatellut sitä isoa asiaa, että meillä on ihan oma talo. Ja joka pitäisi remontoida. Herra P on ahkerasti opiskellut hirsitaloasiantuntemusta (ja melkoinen ekspertti onkin!) kun me muut nukumme. Pikkumies O ja hänen äitinsä kun yleensä nukahtavat tuossa seitsemän, kahdeksan aikoihin. Mihin katosivat kaikki ne illat, kun vielä jaksoin valvoa? Siitä tuntuu olevan sata vuotta aikaa.

Mutta nyt menen keittämään kahvia paremmalla onnella kuin eilen. Ja tekemään valkosuklaa-mustikka-juustokakun, jonka ohjeen joskus löysin täältä. Meille tulee huomenna vieraita.

Olen ajatellut mennä suklaakouluun. Tai ehkä parempi paikka olisi suklaavieroituskoulu :)

PS: Näin kahvinkeiton jälkeen todettakoon että tällä kertaa unohdin lisätä papuja. Uusiksi meni.